lauantai 22. helmikuuta 2020

Kuuletko minut nyt?


Elämää ei voi kirjoittaa, se on elettävä. Mutta minä en elänyt. En enää edes hetkessä.
Hiljaisuus, hiljaisin ja pisin sellainen. Jäin siihen, koska minulla ei ollutkaan edes sitä elämää mistä kirjoittaa. Elämäni ei pysynyt kenenkään lääkärin käsissä, sitten tilanteestani onkin kertonut enemmän hiljaisuus kuin mitkään sanoista tai lauseista.

Mutta nyt olen tässä - Palliatiivisella osastolla.
Minulla on jälleen, mutta myös ainoastaan tämä hetki. Taisteleminen on lopultakin päättynyt ja se on mahdollisuus saada elää elämästä se mitä jäljellä vielä on. Minulla on elettävänä tämä hetki, pystyn ja saan elämisestä enemmän kuin koskaan aiemmin tilanteesta ja siitäkin huolimatta, että olen täällä sairaalassa. Kaikki tämä vain kuinka käsittämättömällä huolenpidolla vierelläni uudet ja hyväsydämisimmät lääkärit ovat hoitaneet minua, halunneet auttaa. Se saa kyyneleet silmiini aina kun voin kertoa ja olla kiitollisin, minun ei tarvitse enää pelkästään kärsiä! Ei jatkuvista sietämättömistä kivuista ja pystyn hengittämäänkin siitä syystä paljon paremmin. Vaikka kipujahan ei koskaan kokonaan pois saa. Kivunhoito on kuitenkin nyt toimivin mitä minulla on elämäni aikana koskaan ollut ja se antaa ainutlaatuisimman mahdollisuuden elämälle kun muuta tilanteelleni ei enää voida. Elämää kun on täällä sairaalassakin, päivittäisen elämän toteuttamista aivan ihanien hoitajien kanssa ja asioita mitkä tuo iloa, esimerkiksi koirakaverini on päässyt käymään vierailulla.






Minulla on ollut sydämessäni lause - Vielä se helpottaa. Mikä? Mikä tahansa. Pelkäsin, että se helpottaa vasta silloin kun lähden täältä, mutta olen jaksanut vastoinkäymiset ja kaiken tapahtuneen uskomalla toisin. Uskomalla, että se helpottaa edes vähän. Nyt lause on saanut hiljattain uuden merkityksen. Tilanteesta huolimatta, sain tämän hetken takaisin.

Mutta voimani ovat rajalliset, ymmärrettävästi. Kuuletko? Hiljaisuus on kuitenkin ohi. Sain ääneni taas kuuluviin. Ja Laura, kiitos. Unohtamatta kiitos myös kaikille ketkä olette olleet ja olette tässä, tiedätte kyllä.

13 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa ja hyvä että olet saanut helpotusta kipuihisi. Mistä kipulääkkeistä olet saanut apua vai oletko saanut apua jostain muusta kivunhoitomenetelmästä. Olen itsekin kipupotilas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivunhoitoni on sellaista mitä palliatiivisen- ja saattohoidon puolella potilailla käytetään tässä tilanteessa kaikista kovimpiin kipuihin, joten en valitettavasti voisi auttaa esimerkiksi sinua kertomalla tarkemmin. Toivon kuitenkin sinulle jaksamista kipujesi kanssa. -Jenna/Täydellisesti Toisenlainen

      Poista
  2. Voi Jenna miten ihanaa oli lukea kuulumisiasi <3 Ihanaa että olet!

    VastaaPoista
  3. En uskonut enää, että saan kuulla sinusta. Kiitos, elämälle, olet elossa. Ajatuksesi, läsnäolosi ovat tosiaan koskettaneet. Valoa ja pieniä hyviä asioita päiviin ❤️
    -Kristiina

    VastaaPoista
  4. Helpottavaa kuulla sinun olevan täällä..ja että lääkitys kipuihin on löytynyt. Toivottavasti kevään ensimmäiset auringonsäteet pääsevät sinne sairaalaan asti ilahduttamaan ja tuomaan voimia ❤

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jenna, Täydellisesti Toisenlainen, äänesi kuulemisesta niin pitkän tauon jälkeen! Monien mielissä olet ollut kaiken aikaa.

    VastaaPoista
  6. Minä kuulen sinua. Vaikka onkin ollut hiljaista, niin sinua ei ole unohdettu <3

    VastaaPoista
  7. Voi sinä rakas rakas! Jos jaksat tai saat apua niin laitatko minulle vaikka messengeriin, ihan mihin vaan osoitteesi, tahdon piristää sinua ihan kaikella millä pystyn. Olen ollut kovasti itsekin sairas mutta hetkeksikään et ole ollut poissa mielestäni. Sinä asut sydämessäni ja tulen niin lujaa kuin pääsen luoksesi jos vain tämä tilanne, sinun jaksaminen sen sallii. Minulla on ääretön ikävä sinua rakas, rakas Jenna. Rakas, aina ja ikuisesti. ❤️lla Kirsi - tiedät kyllä kuka 🐻🐻🐻

    VastaaPoista
  8. On taas jo kulunut aikaa...äänesi olisi kiva ja jopa helpottavaa kuulla. Toivottavasti voit niin hyvin kuin mahdollista on. Edelleen käyn katsomassa täällä josko sinusta jotain kuuluisi..

    VastaaPoista
  9. Hei vaan, Jenna. Kuinka monesti kirjoitankaan ja poistankaan sanojani, kun en tiedä, miten sinulle osaisin välittää ajatukseni. Olet usein mielessä ja ääneensanomattomien, hiljaisten mutta lämpimien ajatusten kohteena. Paukkupakkaset ajan myötä hellittävät ja matka alkaa kohti kevättä. Olisipa elähdyttävää lukea tai saada tietää, mitä sinun mielessäsi on nyt. Voi hyvin, missä oletkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja niin, vielä varmennukseksi: en tietenkään tarkoittanut paukkupakkasilla ja keväällä parantumatonta sairautta (vertauskuvallisesti) tai sen kanssa elämistä. Ihan vain vuodenaikojen kulkua tarkoitin - kaivaten kuulumisiasi, minkä verran ja miltä osin niitä vain haluatkin jakaa blogisi kautta.

      Poista
  10. Hei. Luin parissa päivässä läpi koko blogisi, aivan kaiken. Kuinka se koskettikaan ja sai miettimään omaa elämää. En tiedä miten muotoilisin, mutta toivon että sinulla on hyvä, ja koet onnenhetkiä, missä hyvänsä tällä hetkellä oletkaan. Tulen varmasti välillä katsomaan ilmestyisikö tänne uutta kirjoitusta.

    VastaaPoista

Kirjoitathan asiallisia kommentteja? Nimettömyys ei auta, sinut saa silloin selville. Kysythän sellaisia kysymyksiä mihin itsekin vastaisit jos kysyisin samaa sinulta? Tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta minulla on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta kysymyksiin. Valitettavasti en usein voi vastata kysymyksiin mihin liittyy sana miksi, olemme kaikki yksilöitä ja minä en joko tiedä vastausta tai halua jakaa yksityiskohtia.

Kiitos jos ajattelet ennen kuin kirjoitat, sekä kiitos jos jätät kommentin. <3