lauantai 23. joulukuuta 2017

Pääsimme jouluun.




Meillä ei ole perinteinen joulu, se on elämän antama kaikista arvokkain joululahja. Elämä on antanut joululle täysin uuden merkityksen ja se merkitys on tässä. Arvostaminen kaikkea sitä mitä on, sitä mitä ei pysty näkemään silmillä. Rakkautta. Ei minulla ole juurikaan muuta elämässä jäljellä. Ainoa ja suurin toiveemme olisi saada olla tuona yhtenä iltana, tai siinä edes pienenä hetkenä perhe. Äiti ja tytär, eikä leijonaemo ja elefantin alle jäänyt seepra. 

Elämäämme ja siinä hetkessä elämistä ei muuta mikään päivä, tilanne voi romahtaa silmänräpäyksessä, siitä syystä emme voi luoda suuria odotuksia jouluaattoon tai suunnitelmia edes perinteiden noudattamiseen. Hoitamiseni jatkuu ennallaan ja hoitajat tekevät töitä mahdollistaakseen joulun omassa kodissa, arvostan sitä valtavasti. Nöyrimmin katson minusta huolehtivaa äitiä, hän mahdollistaa elämäni ja haluaa antaa vielä lisäksi joulunkin. Antamalla itsestään kaiken ja enemmänkin luodessaan sen tunnelman kotiimme. Mutta surullisinta olisi jättää kertomatta todellisuutta ahdingosta ettei siihenkään olisi ollut varaa. Voisi olettaa, että tilanne kokonaisuudessaan lannistaa joulumielen ja joulun. Väärin. Siksi haluan sinun ymmärtävän, hyvään jouluun ei tarvita muuta kuin ymmärrys tärkeimpään asiaan. Joulumieli tulee suoraan sydämestä, oli tilanne mikä tahansa.

Elämme hetkessä joulua siten kuin elämä meille suo.
Jos aattona huomaa sydämessään sen tunteen mikä saa pysähtymään. Se tunne on rakkaus ja siitä tietää joulun olevan luonamme. Silloin toisenlainen joulumme olisi hyvä ellei täydellinen. Toivottavasti myös sinun joulusi olisi täynnä rakkautta!










maanantai 4. joulukuuta 2017

Olen elänyt.


Neljä seinää joita olen yrittänyt kaikilla voimillani kannatella etteivät ne kaatuisi päälleni. Elefantissa on jo liikaakin painoa. Sitä painoa on entisestään lisännyt vaikeudet ja vastoinkäymiset. Sairaaloiden tai kodin seinät ovat vanginneet minut sisäänsä, mutta myös kätkeneet. 
Tunsin pitkään olevani sivullinen omassa elämässäni. Sairaus sitä, sairaus tätä ja tilanne oli tuo tai tämä. Ei minussakaan ole jäljellä mitään muuta. Tässä ja jokaisessa hetkessä elämääni on vankina ja hoidettavana oleminen näiden seinien sisällä. Elämäni ei ole kaunista ja minulla on sietämätöntä olla. Olen sairauden, eli elefantin alla ja tuntui ettei ihmiset näe enää minua. Se teki minut sivulliseksi.


Minun käskettiin lopettaa uskomasta ihmeisiin. Se tarkoittaisi, että lopettaisin uskomasta myös itseeni sillä minähän olen se ihme. Lääkärini yrittävät enää luoda itse toivoa taas uudella kokeellisella hoidolla, että olemistani voitaisiin helpottaa edes vähän. Olen tässä yhä, osoittamassa kaikille etten tehnyt kuten käskettiin ja lopettanut uskomasta ihmeisiin. Toivosta on taisteltava ja vaikka taistelen hengittämisestäkin, olen onnellinen tänään monesta muustakin syystä kuin pelkästään elossa olemisesta. 

Elämä sai minut ymmärtämään etten halua pelkästään olla elossa vaan elää. Se on viimeaikoina antanut minulle uskomattomia tilaisuuksia siihen ja tänään ne ovat sydämessäni ikimuistoisina ja ihanimpina muistoina. Elämä on vetänyt hiljaiseksi. Ainutlaatuisina hetkinä mitkä on annettu ja mahdollistettu voinnistani tai tilanteesta, varsinkin suurista riskeistä huolimatta. Minun pääsy neljän seinän sisältä ulkopuolelle ja siellä selviytyminen vaatii aina yhteistyötä ja erityisjärjestelyitä lääkärien ja hoitajieni kanssa, mutta he ovat tehneet kaikkensa onnellisuuteni eteen ja myötäelävät vierelläni. Se tekee todella nöyräksi. Olen kiitollisin, että leijonaemo on elänyt ne hetket kanssani ja jakanut onnen kanssani, koska tänään meillä voimaa uskoa ihmeiden lisäksi kohtaloon, unelmiin ja rakkauteen. En ole sivullinen enää. 



Itken kiitollisuudesta ja ilosta tälle tunteelle. Sain viimein elämässäni kokea kaiken unemista ja miksi uskoa ihmeisiin, ne tapahtuvat silloin kun vähiten odottaa. Olen nyt saanut kiittää koko sydämestäni niitä kahta erityistä ihmistä ketkä ovat vaikuttaneet elämässäniheidän musiikin antamilla voimilla, sekä tuella olen päässyt tähän hetkeen läpi helvetin. 
Minä en edes koskaan osannut unelmoida kaikesta mitä olen saanut, näen elämäni hyvänä vaikkei kukaan muu tekisi niin ja tänään voin sanoa hymyillen, 
olen elänyt. 




Sydämeni lyö yhä rakkaudesta, kiitollisuudesta ja onnellisuudesta. Samoin tunsin noin vuosi sitten katsoessani videotervehdystä. On pakko olla kohtaloa, että elämä kantoi minut tänne ja johdatti tapaamaan Jennin! 






Vaikka vointini olikin surkea, ainakin sydämeni löi vahvasti. Surut ja kivut särkyivät hetkeksi pois halauksesta Jennin kanssa. Hän on sisimmissään upea ihminen ja täynnä rakkautta, tuntui käsittämättömältä kuulla kuinka paljon tapaamiseni merkitsi myös hänelle. Sain kiittää kasvotusten ja löysin sanatkin siihen, mutta eivät ne koskaan riitä kertomaan kuinka valtavan kiitollinen olen. Se hetki jää sydämeeni, kuin myös täydessä salissa Jennin omistaessa minulle en haluu kuolla tänä yönä. Olin jo menettänyt tajunkin kehon romahtaessa, mutta kerrankin onnellisuus tuntui voimakkaammalta tunteelta kuin mitkään kivut tai muu fyysinen ja taistelin saadakseni kuulla sen kappaleen loppuun. Joudun kärsimään yhä, että uhmasimme kehoa, mutten kadu hetkeäkään! Kyyneleiden kastelemat kasvot vaihtuivat hymyyn ja sydäntäni lämmittää kiitollisuudesta, että sain elää ja kokea kaiken tämän. 

Jenni, kiitän sinua ja tiedät minun todella tarkoittavan sitä. Kiitos, että olet. Välitit niin paljon valoa ja rakkautta, etten vieläkään käsitä miten valtavasti tunnetta siinä hetkessä olikaan. Olen kiitollinen myös siitä mitä sanoit ja kuinka olet pitänyt minut sydämessäsi, se merkitsee erityisesti. Annoit tärkeitä muistoja minulle ja äidille, sellaisia mitkä elävät ikuisesti. Olet ihana.






Kun sain elää elämästäni unelmat, jäljellä oli enää toive. Joulu on meille tärkeä ja rakas juhla, mikä merkitsee yhdessäoloa ja rauhaa, mutta myös ihmettä, sillä sehän on ihmeiden juhla ja minä olen sellainen. Joulu on nyt meille elämän juhla ja halusimme saada elää sen. 

Kun muut ihmiset avaavat joulukalentereitaan ja laskevat kuinka monta yötä on aattoon niin minä olen ainoastaan kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Tänään meillä on jo joulu. On koristeet ja joulukuusikin tuomassa tunnelmaa, jouluvalot valaisee pimeyttä pihalla ja sisällä, kynttilät ja takka antaa lämpöä, joululauluja kuunnellaan, sekä perinteiset joululeffat katsotaan, mutta joulu eletään joulumielellä. Kun joskus olen surrut, miksei aina voi olla joulu niin nyt käännän tämän joulun positiiviseksi, että saan juhlia sitä jo nyt, niin kauan kuin se on mahdollista.