maanantai 4. syyskuuta 2017

Parhaimman ystäväni puolesta.


Perheemme tekee kokonaiseksi Kiki. Olen kirjoittanut reilu vuosi sitten miksi ja kuinka tärkeästä ystävästä on kyse. Elämäni kamalimman päivän jälkeen toivoin pelkästään Kikin paranevan pian. Lue kirjoitus tästä.

Taistelimme, että Kiki parantuisi ja teimme enemmän kuin kaikkemme kuntouttaessamme sen. Ajan kulumisen piti auttaa paranemisessa.Elämää on yritetty jatkaa. Jokaisena päivänä muistaa, että asiat voisivat olla toisin ja minulla ei olisikaan enää tässä parasta ystävääni. Siksi olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, missä Kiki vierelläni. Ilman sitä, mitä minulla olisi?

Onko sinulla koskaan ollut sellaista ystävää joka on muuttanut elämäsi, jonka puolesta olisit valmis tekemään mitä tahansa ja enemmän tai ketä rakastat niin kovaa, että sattuu? Minulla on, Kiki.






Haluan tänään puhua sydämestäni, koska maailmani on romahtanut parhaan ystäväni tilanteen takea.


Kiki oli kovissa kivuissa sylissäni kun kuiskasin sille, taistele. Olin vahva sen vuoksi, mutta antaessani Kikin äidin syliin kyyneleet valuivat kasvoillani ja oven sulkeuduttua jäin itkemään sylini tyhjänä. Koti ei tuntunut kodilta ilman tärkeää perheenjäsentä. Jäljellä oli vain tyhjyys. Silloin odottaessani tilannepäivitystä eläinlääkäristä pelkäsin. Pelkäsin parhaan ystäväni puolesta. Pelkäsin myös itseni puolesta, koska sydämeni ei kestäisi surua yhtään enempää.

Myöhemmin yöllä valvoin Kikin vierellä. Lupasinhan ja haluan suojella sitä kaikelta, ei koira ymmärrä mitä kipu on, miksi sattuu niin kovin, mutta se tuntee. Sillä on sydän, täyttä kultaa. Kiki oli viltteihin käärittynä, kipulääkkeissä ja silminnähden peloissaan. Silittelin sen turkkia ja mietin niitä hetkiä jolloin tilanne oli toisinpäin, kun minä olen itkinyt kivuista ja Kiki ollut vierelläni. Koin velvollisuudekseni olla siinä välittämättä itsestäni, tunsin sen olevan ainoa keino minkä pystyin tekemään ystäväni vuoksi.
Kun Kiki katsoi silmiini kivun iskiessä uudelleen, en enää voinut olla vahva. Itkin ja sydämeni jätti lyöntejä välistä Kiki katsoessa minua ja kysyen miksi itken? Vielä kivuissakin se nuoli kättäni ja heilutti häntäänsä lohduttaakseen, vedin syvään henkeä ja pyyhin kyyneleeni osoittaakseni ettei ole hätää. Silloin päätin mielessäni, mitä ikinä vaatiikaan, minä taistelen. Parhaan ystäväni ja koko maailmani puolesta. Paskat siitä pystynkö fyysisesti.


Eläinlääkärin tutkimuksista selvisi, Kiki on särkynyt ja kivuissa. Sen ihmisen takea joka laittomasti piti koiraansa vapaana, sen käyden ystäväni kimppuun. Kikillä on kummassakin takajalassa vauriot, mitkä nyt vaativat leikkaushoitoa. Nämä vauriot tulivat kun koira repi voimalla riuhtoen Kikiä sylistä takaisin maahan takajaloista. Muut riepottelusta tulleet vammat syvistä puremista lihasvaurioihin ovat parantuneet, mutta tämä vaurio ei parantunutkaan kuntoutuksella. Se oli riski ja tiesimme, ettei Kiki välttämättä parantuisikaan ennalleen. Riittää, että se olisi pystynyt elämään kivuttomasti ja huoletonta koiran elämää.
Nyt Kiki ei pysty kumpaankaan edellä mainituista, ei ennenkuin leikkaus on tehty ja selvitty kuntoutuksesta. Leikkauksen onnistumiseen ja kaiken kääntymiseen parhain päin on paljon toivoa, vaikka se onkin nyt myös ainoa toivomme. On mahdollisuus, että paras ystäväni voidaan saada ennalleen ja näkisin sen juoksevan iloisena ulkona lelunsa kanssa. Riskit ovat olemassa kun kyse on isosta leikkauksesta, mutta eläinlääkärienkin mukaan valinta lopetuksen ja leikkauksen välillä on selvä. Me taistelemme. 

Nyt minä taistelen. Taistelen siitä, että saisimme sen toivon ja minä saisin pitää parhaimman ystävän.  

Paras ystäväni saa nyt kipulääkkeitä, eikä se saa tehdä mitään muuta kuin olla. Minä haluan sen toivon ja taistelen siitä, että leikkaus järjestyisi. Toivo ei ole ilmainen, koska leikkaus maksaa 2200-2800e ja Kiki tarvitsee sen mahdollisimman pian. On sanomattakin selvää, että sen ihmisen, jonka koira hyökkäsi kuuluu maksaa kaikki kulut. Mutta oikeuden käsittely on hidasta, liian hidasta ajatellessani tunteella. Olen kuitenkin valmis menemään pitkälle asian kanssa parhaan ystäväni puolesta. Minulla ei ole muuta menettävää kuin paras ystäväni, Kiki. Ei minulla tai äidilläkään ole ikinä mahdollista saada noin valtavaa summaa rahaa. Ei tässä tilanteessa. Kuvittele miten kallista on olla sairas ja kerro se summa mielessäsi vielä useaan kertaan. Nyt olemme käyneet läpi kahta painajaista, myös kotimme on isossa remontissa löytyneen kosteusvaurion vuoksi, eikä vakuutus korvannut. Elämä ei ole ollut reilu perheelleni.
En voi antaa ajan kulua ja ystäväni kärsivän tai pahimmassa tapauksessa siksi joutuvani tekemään sen päätöksen, mikä saa ystäväni lisäksi minut kuolemaan.






Mutta miten huutaa apua jos ei tiedä kenelle huutaa? Siksi haluan nyt kirjoittaa sinulle.
Sinulle, joka olet syy parhaimman ystäväni kipuihin ja minun maailmani romahtamiseen. Tähän tilanteeseen, meidän painajaiseen. Vaadin, että luet jokaisen lauseen sanasta sanaan. 

Et luultavasti edes tiedä, että sen koiran nimi on Kiki, jonka oma koirasi halusi tappaa silloin. Kiki on vasta viisi vuotias ja sen elämän ansiosta viisi vuotta minun perheeni on jälleen ollut kokonainen. Viiden vuoden ajan minulla on ollut paras ystävä, korvaamaton. Kikin ansiosta minä elän, se on pelastanut henkeni ja suuri syy miksi elämälläni on merkitystä. Kiki on minun maailmani, se ei ole vain koira jos luulet niin.

Jo valmiiksi särkynyt sydämeni särkyi kun näin koirasi hyökkäävän parhaan ystäväni kimppuun. Yritä miettiä miltä tuntuu katsoa vierestä, täysin avuttomana kun jotain sinulle rakkainta asiaa yritetään tappaa. Pelkäsin, pelkäsin niin kovin etten koskaan ole huutanut yhtä kovaa apua. Pelkäsin seuraavat vuorokaudet katsoessani vierestä kun paras ystäväni taisteli ja kärsi kivuista. Kivuista, mikä on sinun syysi. Tiedän itse liian hyvin mitä kipu on, mutta ystäväni ei, ei se ymmärrä, joten kuvittele kuinka se on pelännyt tämän painajaisen aikana. Kaikki eläinlääkärikäynnit ja tutkimukset kuntoutuksineen, ne hetket kun vahva kipulääkitys saa pienen koiran aivan sekaisin tai kun kovin kipu iskee eikä mikään lääke auta.


Halusin pitkään kysyä, miksi teit näin? En halua kuulla vastausta siihen kysymykseen. Haluan, että vastaat enää yhteen kysymykseen. Otatko vastuun teostasi?  Jos et, oikeus tapahtuu siellä missä sinä olet lain mukaan syyllinen ja korvausvelvollinen. Oikeusprosessi on valitettavasti pitkä ja sen aikaa ystäväni joutuisi kärsimään, minä ja äitini myös. Silloin enää pelkkä leikkauksen korvaaminen ei riitä vaan on tuhansien eurojen edestä eläinlääkäreiden käyntejä, lääkkeitä ja kuntoutusta. Myös haluan sinun maksavan kärsimyksestä, saada sillä sinut kärsimään. Haluan kuitenkin pahoitella etten voi tuntea sinua kohtaan mitään muuta kuin vihaa. Odotin, että kannan vastuun jo tapahtuneen jälkeen. Odotin turhaan. Enää en odota, olen täyttänyt lomakkeet, mutta haluan enää kuulla sinulta lähetänkö ne? Ei auta minkäänlainen anteeksipyyntö. Otan sen anteeksipyyntönä, että näkisin parhaimman ystäväni vielä elävän täysillä koiran elämää.
On sinun vuorosi. 



Sitä kutsutaan rakkaudeksi, että vaikka on vakavasti sairas ja täysin toimintakyvytön, olen valmis taistelemaan. Siitä syystä tämäkin teksti on tässä. Nyt käännän kiviä ja kantoja, koska perhe ja paras ystäväni on minulle kaikki kaikessa. Minun on pitänyt mennä omasta mukavuusalueesta ulkopuolelle, olen liian kiltti ihmisille ja nyt en voi olla. En sille, joka on syy maailmani romahtamiseen. Onko väärin rakastaa?