keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uusi vuosi!




Hyvin lavastettu joulukorttikuva vaati kaikki voimani, kipulääkkeitä ja vähän tekohymyä. Sitten heti vain takaisin peittojen alle ja lepäämään ylirasitustilaa pois.
Olon ja kipujen pahentuessa mietin parikin kertaa ettei tätä joulua vietetä kotona, mutta sitkeästi päätin odotella. Jokaiseen niveleen sattuu niin kovin, että pienikin liike saa kyyneleet silmiin kipulääkityksestä huolimatta. Vatsaoireiden vuoksi jouduin muuttamaan vessan lattialle peittojen ja tyynyn kanssa. Iho on hoitojen jäljiltä edelleen hurjassa kunnossa, joten nesteytys olisi välttämätöntä. Kipulääke sentäs on suussa liukeneva joten se tuo lohtua tilanteen kohenemiseen. Vaikka tosin vuodatin muutaman kyyneleen, ei tälläistä joulua olisi toivonut pahimmalle vihollisellekkaan. Nyt sentään vietin tämän kotona, edellisenä vuonna olin letkuissa ja taistelin tajuissa pysymisestä. Muistan sen hoitajan edelleen joka jäi ylitöihin niin pitkäksi aikaa, että nukahdin hänen pidellessä kädestä kiinni ja kertoen miten tulen voittamaan tämän erän kroppaa vastaan. Ikuisesti kiitollinen hänelle, edelleen sillä osastolla käydessä olen muistanut kiittää.




Lepäämiseen ei jää juurikaan aikaa, ylihuomenna jatkuu hoidot ja kuukausi pitäisi jaksaa kolme kertaa viikossa. Siihen päälle fysioterapiat, muut terapeutit ja tutkimukset, muutamat kuvauksetkin tiedossa.

Mutta mitä toivon tulevalta vuodelta?

Ratkaisun siihen mikä minua vaivaa ja hyvää hoitoa, parempia päiviä fyysisesti ja henkisesti, unelmia ja tavoitteita. Se suurin, edes vähän kivuttomampia päiviä kiitos!


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Minä.


Kuka olin ennen,


Se koulussa aina eturivissä istuva, hiljaisin ja menestyvin oppilas joka kärsi koulukiusaamisesta useita vuosia. Ystävien määrä oli korvattavissa laadulla. Omistin koko elämäni hevosille ja kilpaurheilulle eri lajeissa. Pääsin opiskelemaan unelmieni ammattiin ja nautin työstäni. Oikeastaan, elämäni oli aika täydellistä.



Kuka olen tänään,


Olen deittaillut viikatemiehen kanssa parikin kertaa, herännyt silti useista leikkauksista, kestänyt sietämätöntä kipua, yrittänyt kuntoutua, eli oppinut nousemaan jos kaatuu.

Voinko kutsua itseäni taistelijaksi? Olen näinä vuosina oppinut elämästä enemmän kuin olisi arvannutkaan.